Ταξιδέυοντας "βρίσκεις" ό,τι μέσα σου έχεις... Γι αυτό κάθε Ταξιδευτής "δημιουργεί" τη χώρα όπου ταξιδεύει... Ν.Κ

Katsoessamme näin avatun halkeaman läpi asoluuttiin näemme sen uhkaavana voimana – se on mykkää voimaa, joka kykenee tuhoamanaan niin oliot kuin maailmatkin, synnyttämään logiikan ulkopuolisia hirviöitä, mutta joka voi aivan hyvin olla koskaan toimimatta. Se siis voi luoda yhtä lailla kaikki unelmat kuin painajaisetkin. Se kykenee hillittömiin ja järjestyksettömiin muutoksiin tai täysin päinvastoin saamaan aikaan pienintä osataan myöten liikkumattoman maailmankaikkeuden. Se on kuin pilvi, joka pitää sisällään hurjimmat rajuilmat ja kummallisimmat valonpilkahdukset levottomuutta herättävän rauhallisilla hetkillä. Tämä kaikkivoipa voima vertautuu kartesiolaiseen jumalaan, joka pystyy kaikkeen, jopa siihen, mitä ei voi käsittää. Nyt kyse on kuitenkin kaikkivoipaisuudesta, joka on normien rajoittamattomissa, sokea, vapaa kaikista jumalallisista täydellisyyksistä ja autonominen. Se on voimaa vailla hyvää tahtoa, viisautta ja valmiutta taata ajattelulle totuudenmukaisuus suhteessa sen tarkkoihin ideoihin. Kyse on kyllä jostain sellaisesta kuin aika, mutta tässä tapauksessa on kyse ajasta, jonka käsittäminen on mahdotonta fysiikan tieteelle, koska se kykenee tuhoamaan kaikki luonnonlait ilman syytä tai perustetta, samoin kuin metafysiikallekin, koska se pystyy tuhoamanaan kaikki määrätyt olevat, jopa jumalat tai Jumalan. Kyse ei ole herakleitoslaisesta ajasta, sillä se ei ole muutoksen ikuinen laki vaan ikuinen kaikkien lakien muutoksen mahdollisuus vailla lakia. Kyse on ajasta, joka voi tuhota jopa muutoksen itsessään synnyttäessään, ehkä ikuisiksi ajoiksi, pysyvän, liikkumattoman ja kuolleen. Miten perustaa tieteen diskurssi tällaisen tuhon varaan? Miten kaaos voi oikeuttaa ylimuistoista koskevan tiedon?” Quentin Meillassoux: Äärellisyyden jälkeen, tutkielma kontingenssin välttämättömyydestä, s. 111-113.